Elävä Pyhimys?

Kun länsimaalaiset lähetystyöntekijät aikanaan saapuivat Japaniin ja toivat mukanaan omat kellonsa (moni kun heidän riveissään oli luonnontieteistä innostunut jesuiitta), törmäsivät he mielenkiintoiseen ilmiöön. Japanilaisilla ei ollutkaan samaa aikakäsitystä heidän kanssaan. Siinä missä lähetystyöntekijöiden kellot tikittivät armotta omia tasatuntejaan oli japanlaisten "tunnit" - kuusi ajanjaksoa päivälle ja kuusi yölle - joustavia vuodenajan mukaan. Käytettävissä oleva valoisa aika jaettiin kuuteen tasaveroiseen siivuun, samoin tehtiin yön kanssa. Ja koska kyseessä oli kekseliäs kansakunta, niin sekä ennen länsimaisten saapumista käytössä olleissa että myöhemmin kasatuissa mekaanissa mittalaitteissa tämä joustavuus pystyttiin ottamaan huomioon. Hienoimmissa laitteissa oli jopa näytöt sekä tasatunneille että japanilaisille "tunneille". Näin elettiin vuoteen 1873 asti, kunnes länsimainen kalenteri ja tasatuntinen kello viimein omaksuttiin käyttöön. Ajan mittaami

Juhannus on minulle kirkollinen juhla. Se liittyy toki jumalanpalveluksissa Johannes Kastajan muistamiseen, mutta vielä enemmän juhlan uskonnollisuus liittyy minulla luontoon, luomakuntaan ja luomakunnan Herran läsnäoloon siinä kaikessa. Hiljaisuuteen. Lämpöön. Valoon. Ja jos sataa? Luin juuri tiedesivuilta, että maapallon ilmakehään saapuu jatkuvasti pienenpieniä mikrometeoriittejä. Pilvissä niiden (ja miljardien omalta planeetaltamme peräisin olevien hiukkasten) ympärille tiivistyy vettä, ja näin nämä avaruuden matkalaiset satavat yllemme osana arkista vesisadetta. Me olemme pieni osa hyvin suurta ja kaunista systeemiä. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Eräs benediktiiniläisen perinteen oivalluksia on se, että kukaan ei valitse luostariveljiään. Jokaisessa luostarissa - ja arjessa yleensäkin - on kahdenlaisia ihmisiä: niitä joista pitää ja niitä joista ei pidä. Näistä varsinkin jälkimmäiset ovat niitä, jotka voivat opettaa meille jotain olennaista itsestämme. Se, että opettelen tulemaan toimeen kaikkien, myös mielestäni vaikeiden ihmisten kanssa, kasvattaa. Itsensä peilaaminen toisen kautta antaa alun kasvulle ihmisenä.