Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2012.

Vesijuoksua

Pietari uskoi voivansa seurata Herraa vettä pitkin, mutta matkalla epäilys alkoi kalvaa mieltä. Kristus tarttui käteen ja piti kiinni. Tälle seuraajalleen Hän antoi taivaan valtakunnan avaimet. Uskon perustus ei ole siinä, kuka minä olen, vaan siinä, kuka Jumala on.

Kotkia ja Variksia

Eräs William Blaken kynäilemistä sananlaskuista kuuluu: "the Eagle never lost so much time as when he submitted to learn from the crow." ("Kotka ei koskaan hukannut niin paljon aikaa kuin silloin, kun hän suostui Variksen oppilaaksi.") Keskustellessa samaa levyä jankkaavan keskustelukumppanin kanssa tämä sitaatti voi tulla mieleen. Yksinpuhelu ei johda mihinkään, se ei ole vuorovaikutusta, sillä vuorovaikutuksessa sekä puhutaan että kuunnellaan, ollaan valmiita puolin ja toisin tarkastamaan omia lähtökohtia. Jankkaaminen (ja sen kuunteleminen) on ajanhukkaa. Blake itse kuitenkin sijoitti sananlaskun nimenomaan the Marriage of Heaven and Hell -teoksen Helvetin sananlaskujen joukkoon. Miksi? Ehkä siksi, että jo lähtökohdiltaan asetelmassa on ongelma: minä Kotka, sinä Varis. Minä olen oikeassa, minä olen jotain parempaa, sinulla ei ole mitään annettavaa minulle. Tästä lähtökohdasta käsin lienee väärin odottaakaan keskusteluyhteyden syntymistä.

Lowrider

Olen ollut aina kiinnostunut autoista, kaikenlaisista, ja siksi pengoin päivänä muutamana nettiä koskien lowrider-autokulttuuria. Kyseessähän on Amerikan meksikolais-taustaisesta yhteistöstä liikkeelle lähtenyt autoharrastus, jossa ajoneuvoja muokataan kaikin mahdollisin tavoin aina näyttävästä maalipinnasta pomppivaan hydrauliseen jousitukseen. Sen tiesin jo ennalta. Mutta sitä en tiennyt, että usein auto on jotain, mitä perhe - ja laajemmin koko suku - työstää yhdessä. Autovanhus siirtyy perhekunnassa sukupolvelta toiselle eteenpäin ja nuorempi polvi jatkaa kunnioituksella kulkupelin ylläpitoa ja tuunaamista eteenpäin. Auto on siis perheelle tai suvulle jotain mihin kukin sukupolvi ja jäsen tuo oman kädenjälkensä, oman ainutlaatuisen lisänsä. Ja niistä panoksista syntyy kokonaisuus, yhdessä. Hyvin konkreettinen esimerkki siitä, että jokaisen panoksella yhteiseen on merkitys.