Olin kerran viikon benediktiiniläis-luostarissa Saksassa. Benediktiiniläis-sääntökunnan ohjeisiin kuuluu ajatus siitä, että jokainen vieras tulee ottaa vastaan Kristuksen tavoin. Ajatuksena on, että jokainen ihminen on yhtälailla ainutlaatuinen ja Jumalalle arvokas, hänen jatkuvan läsnäolonsa ja huolenpitonsa paikka. Siksi minulla ei ole oikeutta ylenkatsoa ketään. Vaatii välillä vaivaa nähdä jokainen eteentuleva ihminen omien ennakkoasenteiden ohi. Benediktiinien ajatus jokaisen vieraan vastaanottamista Kristuksena pyrkii auttamaan siinä. Keskityn häneen, joka on edessäni. Kristuksella on nälkä, elämä ehkä kohtelee häntä kaltoin, Kristus sairastaa. Kristus on yksinäinen ja ilman töitä. Jokaisen kristuksen tarina on tärkeä, ja minun on syytä kuulla se. Nähdä hänet. Olla häntä varten. Kristus tulee, monissa asuissa ja monenlaisin kasvoin. Olenko valmis?