Siirry pääsisältöön

Tekstit

Luopuminen II

Olin käymässä lapsuudenkodissani ja löysin siellä taas vanhat LP-levyni. Ja koska vanhemmillani on levysoitin, päätin myös kuunnella levyjä. Lapsuus- ja nuoruusvuosien suosikkiyhtyeitä oli hieno kuunnella ja muistella menneitä.


Niitä levyjä kuunnellessani muistin taas sen, että Queensrÿche-yhtyeen Chris DeGarmo, yksi aikansa ehdottomasti parhaita kitaristeja, jätti musiikin yhtyeen ollessa korkeimmalla huipullaan ja siirtyi liikennelentäjäksi.


Luopumalla syntyy tilaa. Tilaa, joka luo paikan uudelle.
Uusimmat tekstit

Malli

Tuomiosunnuntai päättää kirkkovuoden ja muistuttaa tilinteosta. Tuomiosunnuntaita seuraava, kirkkovuoden aloittava adventtiaika puolestaan on (pikkujouluajasta huolimatta) kirkossa paaston aikaa. Ihmisiä kutsutaan valmistautumaan joulun Mestarin saapumiseen omaa elämää pohtimalla, hiljentymällä, parannuksenteolla.


Mitä on olla nykyajan kristitty? Kompuroida omien virheidensä kanssa, oman epätäydellisyytensä kanssa, oman uskonsa kanssa?


Ei kovin erilaista männävuosiinkaan nähden: Jo Raamatun henkilöt epäonnistuvat pitkin matkaa siinä minkä Jumala heille antaa kutsuksi - katso vaikka Joonan kirjaa. Jeesuksen opetuslapset töppäävät pahasti: Tämän tästä heiltä menee ohi se mitä Jeesus sanoo. Kirkon kivijalka, Pietari, pelkää, Pietari kieltää tuntevansa Jeesuksen. Tuomas taas ei saa uskottua vaikka Ylösnoussut seisoo silmien edessä. Oman uskonsa kanssa kamppailevia ovat myös niin Job kuin Saarnaajakin jo Vanhan Testamentin puolella.


Sitä se on ollut Kristuksen seuraaminen ja Jumalan lapseu…

Jäljet

Kuljin kauppakeskuksen ruokakaupassa. Huomioni kiinnittyi siihen, että lattiassa oli tasasin välein punainen tahra. Joku kaupassa asioinut oli tullut hedelmä- ja vihannesosastolla astuneeksi jonkin marjan päälle. Se oli jäänyt kengänpohjaan kiinni ja reititti askelten reitin kaupassa. Ja kaupan ulkopuolella kauppakeskuksessakin noita askelia vielä näki.


Kaikki me jätämme jälkiä siellä missä kuljemme. Tässä maailmassa ja toisten ihmisten elämissä. Toivon, että omat jälkeni olisivat enimmäkseen positiivisia. Sitä kohti haluan pyrkiä.

Minä

Olen nyt takaisin arjessa Abu Dhabin WorldSkills-kisojen (ammattitaidon MM) jälkeen. Ennen matkaa, joukkueen lähettämistilaisuudessa Säätytalolla kilpailijoilta kysyttiin kisatavoitetta. Yksi vastaus jäi mieleen:

"Pyrin olemaan kaikkien aikojen paras minä!" totesi leipuri-lajissa kilpaillut Sanni Kumpulainen.


Hyvä tavoite kisoihin. Ja hyvä tavoite elämään ylipäänsä!




Ei tarvitse olla kaikessa parempi kuin muut. Mutta omaan parhaimpaansa voi aina pyrkiä.

Arki

Herää, syö aamupala. Mene töihin/kouluun. Opiskele, tee työtä, opi. Pidä taukoja, syö lounas. Lähde kotiin, käy kaupassa. Ja kun pääset omalle aikaa, ole vapaalla. Jaa aika niille asioille ja ihmisille joita pidät tärkeänä.

Tätä elämä on. Ja kun olet läsnä kussakin asiassa silloin kun on sen vuoro, elät todella, et haikaile muuta.

isolla pensselillä

Lukion kuvaamataitotunteja muistan yhä lämmöllä. Saimme aina aiheen, mutta usein toteutustapa jätettiin vapaasti valittavaksi. Kerran kävi kuitenkin niin, että aiheen kerrottuaan opettaja lisäsi vielä:"Atte ei saa käyttää pientä sivellintä."
Minulla oli tapana näprätä kuvien yksityiskohtien kanssa, ehkä kokonaisuuden kustannuksellakin. Tämä rajoitus pakotti minut lähestymään asiaa toisin. Ja opetti paljon kuvan jäsentämisestä. Osaava opettaja näki sen, minkä rajoituksen kautta pääsisin eteenpäin.

komusou

Komusou-munkit olivat fuke-koulukunnan buddhalaisia munkkeja. Heitä näkyy välillä sarjakuvissa ja piirroselokuvissa yhä. Tyypillistä koulukunnan edustajille oli punotun, kasvot peittävän korin käyttämistä päähineinä symboloimaan egosta luopumista, täyttä anonyymiyttä. (Siksi vakoilijat välillä pukeutuivat samaan munkin asuun.)
Nykypäivän minä-kulttuuriin peilaten näissä totaalisesti itsestään luopuvissa on jotain kiinnostavaa. Siinä missä kaikki nykyään tähtää minun ainutlaatuisuuden ja näkyvyyden varaan, oli komusou-munkin tavoitteena olla olematta mitään erityistä.
Kuten monessa asiassa, on tässäkin keskitie hyvästä. Jokainen meistä on joka tapauksessa ainutlaatuinen ja arvokas Jumalan lapsi. Mutta jokainen on sitä ilman sosiaalisen median tykkäyksiä ja kanavan seuraajien määrästä riippumatta. Jokainen riittää omana itsenään.